Ennen mun liikkuminen on ollu vähä mitä on. Monen monet kerrat päätin, et nyt alan liikkuun ja pudottaan painoo, mutta ajatustaso on eriasia kun toteuttaminen.. Parhaillaan oon saanu painoo putoon abaut 8-9kg, mutta sitä pudotusta ei tehty mitenkään terveellisillä keinoilla, ja se sit tuli takasin aika nopeeta.
Mä oon harrastanu cheerleadingia kaks kertaa: ala-asteella pari vuotta ja riparin jälkeen 1,5vuotta. Mä pidin siitä lajista tosi paljon, mutta ekalla kertaa mun lopettamisen syy oli motivaation hiipuminen valmentajan syystä. Tokalla kertaa mun selkä sano itsensä irti, koska mulla on joku lievä vinouma alaselässä ja se sit kipeyty niin pahaks että näin parhaaks lopettaa. Sen jälkeen kun lopetin viimesemmän kerran tammikuussa 2013 oli elämä vähän outoo kun ei ollu enää sitä rytmiä et kävi reeneissä, lenkillä ja venytteli. Lenkillä kävin "sillon tällön sunnuntaisin", mutta jaksoin silti juosta pitkiäkin matkoja. Jalkaleikkauksen tullessa 5/2013 jouduin totaaliseen liikuntakieltoon 8 viikoks ja lenkkeilykieltoon 10 viikoks ja siinä ajassa se juoksukunto sit heikkeni niin etten jaksanu juosta enää paljon mitään, joten lenkillä ei oo sen jälkeen tullu käytyä kun ehkä kerran kuussa, hupsis.
Noh, viime keväänä aloin tekeen kotona itekseni kuntopiiriä, painoilla ja ilman. Pikkuhiljaa siirryin taloyhtiön kerhohuoneelle tekeen kuntopiiriä, koska siellä oli isommat painot. Se homma sit ehkä lähti vähän lapasesta, saatoin käydä joka päivä tekemässä kunttista, joka kerta joko isommilla painoilla tai sit enemmän sarjoja pienemmillä painoilla, ja mun voimat yksinkertasesti vaan loppu ja katos. Aamulla heräsin, jonka jaksoin tehdä just ja just kello kaheksan, lähin liikkeeseen (olin työelämään tutustumassa sillon), kotiin päästyä läsähdin sänkyyn enkä kyenny/jaksanu nousta ennen seuraavaa aamua kello 8. Samoihin aikoihin luin ylikunnosta jostain ja ne "oireet" oli ihan samoja kun mulla. En tosin tiedä, että voiko ylikunto tulla ihmiselle joka tekee kuntopiiriä pelkästään? Noh eniveis.
Nyt mä oon päättäny, että mä kuuntelen kroppaa, enkä tee treeniä jos tunnen, että kroppa on väsyny, enkä myöskään tee treeniä liian usein / liian suurilla painoilla tai liikaa sarjoja tms. Mä en todellakaan halua samanlaista olotilaa kun keväällä. Se oli ihan kamalaa kun ei jaksanu tehdä mitään ollenkaan ikinäkoskaannever. Haluun jaksaa tehä muutakin kun käydä salilla rääkkäämässä itteni puoliporkkanaks. Näillä suunnitelmilla starttaillaan.
Mut kaks on varmaa:
- mä aion päästä siihen juoksukuntoon missä olin, ellen parempaankin!
- mä aion saavuttaa unelmieni kropan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti